Historia
Lyylin tarina alkaa meillä noin vuodesta 2008 eteenpäin. Olin ostanut muutamaa vuotta aiemmin Trans Amiin uuden lohkon, Dart Iron Eagle SBC -lohkon. Kun konetta rakennettiin, mopo karkasi käsistä, enkä halunnut pilata Trans Amia sen hienon alkuperäiskunnon takia - se olisi vaatinut turvakehikon ja muuta vastaavaa.
Aloin etsiä sopivaa kilpurin aihiota, johon uuden koneen saisi asetettua. Lyyli löytyi Harjavallan suunnalta. Tekniikka myytiin pois, ja jo olemassa olevaa konetta alettiin sovittaa paikalleen. Laatikoksi hommattiin API:n tekemä Powerglide lukkoturpiinilla. Perä oli jo vahvistettu Moparin 8¾":lla, joka myöhemmin vaihtui vahvempaan Ford 9":ään. Koneen hengitystä parannettiin Vortech-ahtimella, ja moottorinohjauksena oli Haltech Platinum.
Ahdin vaihdettiin myöhemmin ProCharger F3:een. Sen pyörittämiseen tehtiin ensin oma vaihteisto, kun remmiä ei enää haluttu katkoa. Tämä vaihteisto - ja oman tallin tuolloin alkeelliset työkalut ja olosuhteet - aiheuttivat sen, ettei se kestänyt toivotulla tavalla. Niinpä päädyttiin ostamaan Chris Altonin tekemä CDS-vaihteisto.
Tällä kokoonpanolla Lyylillä ajettiin runkorajan alituksia. Paras aika oli muistaakseni 8,3-luokkaa ja loppunopeus 280 jotain.
Tästä lähtee Supernovan tarinan alku. En halunnut alkaa repiä Lyyliä ja rakentaa sen sisään nopeampaa häkkiä. Ostin Hämeenkyröstä rullaavan Pontiac-kilpurin ja Laukkasen Terolta hänen vanhan tuplaturboisen koneensa, joka oli ollut hänellä pro mod -autossa. Mietittiin, kuinka edetään. Päädyin myymään Pontiacin, koska olin jotenkin iskostanut itselleni että olen street-miehiä. Tomi oli jossain vaiheessa ostanut farkkunovan elimenluovutukseen itselleen, ja kori oli jäänyt ylimääräiseksi. Siitä alkaa Supernovan tarina.
Lyylin elämä jatkuu hänen eläkkeelle siirtymisensä jälkeen. Tällä hetkellä hän on ajokunnossa, koneena sama kuin ennenkin, mutta nyt tuplaturboisena. ProCharger on siirtynyt Supernovaan.