Viime syksynä (vuonna -25), kun Supernovan kone antautui Motoparkin finaalikisoissa, oltiin silti hyvissä fiiliksissä. Tiedettiin että Tomin pistejohto riittää mestaruuteen.
Kotona kun kone avattiin, niin totuus tuli esiin. 7-sylinterin putki oli alkanu pyöriä ja pudonnut noin 50 mm alas. Myös 8-sylinterin putki oli alkanu pyöriä, mutta ei ollut vielä laskeutunut. Kolmossylinterin putki oli halki, ja lohko oli muutenkin haljennut useiden sylintereiden välistä. Alumiiniset veivit, männät mukaan lukien, oli saaneet kipeää.
Tässä vaiheessa aattelin että tämä leikki olis mun osalta tässä. Perheen tuella ja painostuksella kumminkin päädyin siihen, että vielä kerran. Nämä saatesanat pisti miettimään:
"Olet vuosia puhunut että haluat ajaa ekan kutosen ajan top streetissä."
"Olet lähellä, mutta se ei vielä ole kutonen."
"Tulet loppuelämäsi katumaan jos nyt lopetat."
No siitä sitten purtiin hammasta, suunnitelmat kehiin ja uusien osien tilauspaketti kasaan. Uusi lohko, kiertokanget, männät, jakopää sekä muuta pikkusälää. Vielä kun ekat toimitusajat oli semmoset että saisin tavarat joulukuussa, niin koneen kerkeäis tehä valmiiksi ennen kisakautta.
Totuus oli taas tarua kummempi: osat saapuivat vasta maaliskuun alkupuolella. Tierossa oli että kun lohko saapuu, pitää se vierä vielä käsittelyyn ja tarkkamittauksiin. Eli tierossa oli reissu Sotkamon suuntaan, mutta nyt kun oma toimitus oli siirtynyt jo useaan otteeseen, niin ei ollut helppo sovittaa omaa lohkoa siihen väliin. No loppupeleissä asia hoitui kohtuu hyvin.
Kotiin kun lohko saatiin, niin se tiesi kovaa lohkon jyrsintää, että saatiin kaikki pyörivät osat sopimaan ja pyörimään lohkon sisällä. Sitten vaan huolellista kasaamista ja mittaamista. Reissutyöt veroittaa koneen kasausajan aika minimiin, kun vaan viikonloppusin kerkeää tallille. Tierossa oli että ekoihin kisoihin toukokuussa ei keretä millään, mutta kesäkuun toisetkin kisat tuli liian nopeaan ja nekin jouruttiin sivuuttamaan.
Viime viikonloppuna, lauvantaina 20.6, saatiin Supernova ekaa kertaa tulille. Kone lauloi hienosti, ja kyllä oli voittajafiilis ja hymy herkässä.
Lauvantai-illasta sitten, kun kone oli jähtyny, alettiin purkaa yläkertaa kansien jälkikiristystä varten. Big Chief -kansissa kun on nostajalaaksossakin pari pulttia ylösalaisin per kansi kiristettävänä, niin piti imusarjakin ottaa pois. Onneksi otettiin, koska taas tuli vastaan yllätyksiä.
Nostajalaaksossa oli muutaman millin kokoisia metallinpaloja. Perkele nyt söi miestä oikeen urakalla, voi vitun vittu sanon mä.
No kun asiaa tutkittiin, niin löytyihän se vika: offset-nostajista. Uudet työntötangot oli näköjään aavistuksen liian paksut, ja kun nokan nosto oli täysillä, niin työntötangon kulma muuttui sen verran että lohkaisi nostajien reunasta paloja pois.
Onneksi tallilta löytyi (Tomilta) korvaavat nostajat, ja nyt päästiin taas kasaamaan konetta. Dyno on varattu 3.7. ja tietysti odotukset on ylhäällä. Ja jos ja kun kaikki menee hyvin, niin ollaan Kauhavalla SM 3 -kisoissa mukana.
